AURINKO

Paistoi Espanjassa. Olimme viikon, tapasimme siskon perheineen, ja sitten palasimme Suomeen. Täällä oli sillä välin alkanut ihana talvi ja harmaaällötystalvi on mennyt menojaan. Tässä pari kuvaa. Serkukset Milla ja Edith tapasivat ensikertaa ja vanhempi neidoista (joka tajusi tapahtumista hieman enemmän) oli aivan innoissaan - sekä osoitti hieman kovakouraista rakkautta.

LUPAUKSIA..

En ole pariin vuoteen tehnyt mitään Uuden Vuoden lupauksia, koska en ikinä pidä niitä. Nyt olen tehnyt omat lupaukseni, itselleni. En julkista niitä - eipä ne muille kuulu. Tärkeintä on, että pidän ne itselleni.

Kysymys on kuitenkin omaan elämäänsä vaikuttamisesta. Asioista ja muutoksista, joiden tulisi lisätä onnellisuutta, rentoutta ja valoista elämän asennetta. Rohkeutta tavoitella omia unelmiaan.

Elämän muutokset ovat aina vaikeita, ainakin minulle. Pitää luopua jostain, mihin on tottunut, mikä luo turvallisuutta omaan elämään ja arkeen. Vaikka ne asiat eivät välttämättä pitkässä juoksussa sitä onnellisuutta lisääkään. 

Turvallisuuden tunne varmasti kuuluu osaksi onnellista oloa, mutta joskus ne asiat jotka tässä hetkessä turvaa tuovat, eivät välttämättä ole "terveellisiä". Silloin on pakko heittäytyä hetkeksi turvattomuuteen ja löytää jotain uutta ja parempaa tilalle.

Muutosta ja luopumista on tullut viimeisen kahden kuukauden aikana PALJON. Tai muutos tuli kertarysäyksellä (joo, joo, siinä on mukamas se 9 kuukautta aikaa valmistautua, mutta tavaroiden hankkiminen ja muu sellainen ei valmista tasan millään tavalla siihen, että lapsi tulee osaksi elämää/elämäksi) ja sen jälkeen pikkuhiljaa ymmärrys siitä, mistä olen luopunut ja mikä kaikki on muuttunut. Kukaan ei olisi voinut sanoa mitään, joka olisi auttanut minua ymmärtämään, mitä tarkoittaa saada lapsi ja menettää vapaus.

Se on ollut kipeintä. Olen menettänyt vapauden olla sitä, mitä olin. Kaikki mitä teen, vaikuttaa lapseeni. Ne vaikutukset ovat prioriteetti 1. Joten päätökset, jotka aikaisemmin koskettivat vain minua, tehdäänkin nyt jonkun muun ihmisen hyvinvoinnin näkökulmasta, eikä siitä, mikä minusta olisi kivaa ja kiinnostavaa. 

Ja toisaalta, minun on pakko pitää huoli omasta hyvinvoinnistani, jotta jaksan huolehtia rakkaastani. Ja siitä toisesta rakkaasta ihmisestä kenen kanssa olen tämän uuden yksilön maailmaan saattanut. 

Mutta HUOM HUOM!! Tämä tuntuu hyvältä. Siis muutos. Tuntuu siltä, että voin tehdä jotain hyvää. Itselleni, lapselleni ja miehelleni. Saan päivittäin nostaa syliini jotain lämminta (muutakin kuin kakkavaipan), halata ja huolehtia. Katsoa lempeitä kasvoja ja hymyä, joka on valaiseva, pyyteetön ja puhdas. Saan olla maailman tärkein ihminen ja pitää lähelläni samanlaisia.

Ja nyt, kun olemme hieman toisiimme tutustuneet, mahdollisuudet tavoitella omia unelmia näyttäytyvät.. no mahdollisimpina. Eivät helppoina, mutta toteutettavina. Tähän kaikkeen liittyy se, että on pitänyt miettiä, mitä ne unelmat ovat. Se on ihan tervettä - siis välillä äihan tosissaan miettiä, että kuljenko siihen suuntaan johon haluan vai pitäisikö ottaa uusi kurssi.

Minä tiedän nyt oman unelmani. Mutta en kerro. "Anounsing your plans is a good way to hear god laughing".. Näin on sanonut joku herrashenkilö (älkää välittäkö kirjoitusvirheistä).

Joten vuoden ensimmäisenä päivänä, joka tuntuu minusta siltä tauolta sisään-ja uloshengityksen välissä - tyhjältä hetkeltä, toivotan kaikille uudistavaa muutoksen ja luopumisen vuotta 2014.