HAIKEASTI

Kun Edith oli vielä syntymätön ja pitkään syntymän jälkeenkin, blogi oli minulle todella tärkeä. Tänne purin kaiken.  käsityötprojektit, odotuksen, haaveet,turhautumisen, osaamattomuuden, väsymyksen, epäonnistumiset. Blogin kirjoittaminen oli minun aikaani kertoa johonkin, kenenkään keskeyttämättä, miltä tuntuu tai mitä teen. Sen kirjoittamisen aloittaminen sijoittui hetkeen jolloin muutimme Helsingistä Tampereelle ja olin täysin uuden tilanteen edessä: ei töitä, ei projekteja, ei läheisiä ystäviä ihan vieressä. Vain odotusta uudesta. 

Muistan odotuskesän kauniina ja rauhallisena. Kuumana. Jalat turvonneina ja selkä kipeänä. Katsoin päivittäin televisiosta Leila leipoo ja sen ja sen sisustusvinkit ja nautin. Sitten leivoin ja askartelin, minkä kerkesin ja jaloilta pystyin. Aikaa oli niin paljon, että meinasin kuolla sen runsauteen. Oli myös rauhallisia iltakävelyitä miehen kanssa. Lähestulkoon aina sama reitti. Keskustelua. Tähdet. Pikkuhiljaa tummempi iltataivas ja kävelyillä villapaidat. 

Sen jälkeen blogista tuli henkireikä, tauko imetyksestä. Myös suihku kävi tauosta. Silloin luin kaikkia blogeja blogirullastani ja niiden blogien kautta katselin muita blogeja. En saanut kyllikseni. Niin paljon kauniita koteja, puhtaissa vaatteissa olevia äitejä lasten kanssa - tietysti jotain erityistä oli vielä tapahtumassa, siksihän siitä kirjoitettiin. Istuin siinä haaveilemassa, että jonain päivänä haisen muulta kuin puklulta ja minulla on puhtaat vaatteet, olen pirteä ja minulla on ideoita. 

No, aika kauan se otti, mutta uskon, että pikkuhiljaa olemme saapumassa "parempaan" vaiheeseen elämässä. Toimintaa ja sisältöä alkaa olla omassa elämässä niin paljon, etten enää päivittäin pakene tänne. Toisaalta en jaksakaan! Kun hommat on iltaa myöten paketoitu, haluan vain olla. En miettiä, ettei minulla ole mitään järkevää kuvaa tekstiin tai että, enhän muistanut tallentaa mitään välivaiheita! 

Joten syksyä kohden siirryttäessä katselen, mitä tälle tapahtuu. Toisaalta rakastan tätä pientä soppeani virtuaalimaailmassa. Toisaalta en tiedä, onko se enää tarpeellinen.

Viimeaikaiset uutiset kuitenkin: Eilen Edith heitti etuperinkuperkeikan kiviportaissa, puistossa iski leukansa ja sai kovaa kohtelua leikkikaverilta ("kaulaa.." itkutti lapseni). 

Tänään pitkien päiväunien jälkeen kävimme puistossa ja söimme kääretorttua.

Ai niin. Olen kesälomalla. Johan tuossa olin kolmena päivänä töissä niin eikös tämä ole virallista nyt? Ja kun syksyllä alkaa työt niin eikö se ole vielä enemmän kesäloma silloin?

Elämäni parhaassa seurassa, perheen kanssa, ei pääse miehen kanssa iltaisin kahdestaan kävelylle. Sitä kaipaan. Mutta joskus sitten taas, tulevaisuudessa. Nyt pitää käydä kävelyllä päivisin. Seurassa mukana kaikkea ihmettelevä, kokeileva, kuunteleva Edith. Kuunnelkaa lintujen laulua! Meillä sitä tehdään nykyään päivittäin.

TERASSI-KESÄIHME TOTEUTUI

Tänä sateisena aamuna katselen hyvin mielelläni näitä aurinkoisia kuvia. Kiitos avustuksen, meidän terassilla kukkii! Kasvatuslaatikoista puskee ylös jos minkäkinnäköistä kortta ja sirkkalehteä. Ihan en muista minne mitäkin siementä sirottelin, mutta kyllä se selviää kun yrtit vähän kasvaa, kaikki on nimittäin vanhoja tuttuja ja helposti tunnistettavia.Keittiön ikkunalaudalla istutusta odottelee kaksi kesäkurpitsan tainta, mutta ne saavat vielä hieman vahvistua ennen ulossiirtymistä.

Terassilla mahtuu harjoittelemaan striderilla ajoa, tekemään hiekkakakkuja, makoilemaan ja töhöttämään. Römppäsen näköinen ilmalämpöpumppukin sai uuden ilmeen ja mistäs muusta kuin vanerista! Sillä sitä on riittänyt, kiitos siskon kontaktien. Kaupasta ostetut suojukset olivat myös niin paljon kalliimpia kuin mitä meidän nollabudjettiin sopi, että piti keksiä jotain muuta. Siinä se nyt komeilee, ihan itse Tonin ja naapurin Veikon kanssa tehty ilmalämpöpumpun koti.

Ja eikös se niin ole, että minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa? No taitoja on karttunut sellaista vauhtia, että päätä huimaa. Pinnasänky on laitettu pakettiin ja isojen tyttöjen sänky on Edithin elämän ehkä hienoin juttu juuri nyt. Siellä on pieniä esityksiä, siellä on ihana piehtaroida ja mikä parasta, nukkua.