tiistai 31. joulukuuta 2013
KIUKKUPYLLY
on kankaan nimi. Tarkempia tietoja löytää Ommellisen blogista (löytyy tuolta blogirullasta).
UUSI VUOSI, UUDET KUJEET....
Tai vanhat, mutta toteutustapa uusi. Vuoden alusta alamme Editihin kanssa harjoittelemaan harjoittelemista. Nenä näyttää kohti Sorin sirkuksen harjoitussaleja muutaman kerran viikossa. Muina arkipäivinä työstetään käsikirjoitusta. Eli aluksi pitäisi löytää kotonakin aikaa ja aivot, joilla lukea (sisäistämisestä puhumattakaan).
Joulu meni ja tässä suvussa oltiin oltu tosi kilttejä, mitäpä muutakaan. Jyväskylässä olemme olleet nyt pari viikkoa ja vuoden vaihteen jälkeen palataan kotiin. Neiti on kasvanut huimasti - toivottavasti saman voi todeta äidin äidiksi kasvamisen suhteen. Itku on helpompi hyväksyä osaksi elämää, kuten ajan puute. Toisaalta aikaa on alkanut myös löytyä - ja se on pelastus! Elämä sohvan ja sängyn välissä ei ole minua varten. Toisaalta, paitsi ajan löytyminen, niin myös ripaus itseluottamusta auttaa kummasti siinä, että ottaa riskialttiitakin lähtöjä kotoa. Kuten tässä eräs päivä kärräsin vauvan punttisalille. Kävelyn jälkeen neiti nukkui koko minun treeniajan ja vielä pitkästi mukkilaan paluun jälkeenkin. Ja mikä parasta - harjoitteleminen on nyt aloitettu!
Vuoden alusta siis alkaa esitysten valmistaminen. Tammikuu kuluu varmasti vielä perusharjoittelun parissa. Helmikuun alusta sitten mukaan tulee esityksiä varten tehtävää materiaalia. Kesäksi valmistuu kaksi eri teosta: Mimosa-klovnini sooloesitys sekä Zero Gravity Companyn "Kevyt Kesäproggis". Molemmat ovat kadulla esitettäviä kiertäviä koko perheen juttuja. Käsikirjoitusprojektini laajuus ja suunnitelmat pysykööt vielä minun tiedossani.
Eilen kyläiltiin Ommellinen-blogia kirjoittavan Liisan luona ja Edith sai lahjaksi uudet hienot vaatteet. Kuvat löytyvät Ommellisesta ja myöhemmin varmasti laitan kuvan tännekin.
Viimeiseksi kuva mun yhdestä raskausajanprojektista nyt käyttäjänsä yllä. Hihat on vähän hankalat, mutta kyllä lasta voi aina vähän kuvan takia itkettää...
 |
| Jouluna järjestin aarteen etsinnän. Innoituksena olohuoneen revityt seinät (siis tapetit poistettu) ja mahdollisuus piirtää seinään. Yöllä tonttu tupsahti viestiä tuomaan ja etsinnän aikana hänelle ilmestyi Alisan maalaama tonttukaveri. |
Joulu meni ja tässä suvussa oltiin oltu tosi kilttejä, mitäpä muutakaan. Jyväskylässä olemme olleet nyt pari viikkoa ja vuoden vaihteen jälkeen palataan kotiin. Neiti on kasvanut huimasti - toivottavasti saman voi todeta äidin äidiksi kasvamisen suhteen. Itku on helpompi hyväksyä osaksi elämää, kuten ajan puute. Toisaalta aikaa on alkanut myös löytyä - ja se on pelastus! Elämä sohvan ja sängyn välissä ei ole minua varten. Toisaalta, paitsi ajan löytyminen, niin myös ripaus itseluottamusta auttaa kummasti siinä, että ottaa riskialttiitakin lähtöjä kotoa. Kuten tässä eräs päivä kärräsin vauvan punttisalille. Kävelyn jälkeen neiti nukkui koko minun treeniajan ja vielä pitkästi mukkilaan paluun jälkeenkin. Ja mikä parasta - harjoitteleminen on nyt aloitettu!
 |
| Jouluna serkukset tekivät tuttavuutta ja Alisasta sukeutui oikein hyvä lapsenlikka. |
Vuoden alusta siis alkaa esitysten valmistaminen. Tammikuu kuluu varmasti vielä perusharjoittelun parissa. Helmikuun alusta sitten mukaan tulee esityksiä varten tehtävää materiaalia. Kesäksi valmistuu kaksi eri teosta: Mimosa-klovnini sooloesitys sekä Zero Gravity Companyn "Kevyt Kesäproggis". Molemmat ovat kadulla esitettäviä kiertäviä koko perheen juttuja. Käsikirjoitusprojektini laajuus ja suunnitelmat pysykööt vielä minun tiedossani.
Eilen kyläiltiin Ommellinen-blogia kirjoittavan Liisan luona ja Edith sai lahjaksi uudet hienot vaatteet. Kuvat löytyvät Ommellisesta ja myöhemmin varmasti laitan kuvan tännekin.
Viimeiseksi kuva mun yhdestä raskausajanprojektista nyt käyttäjänsä yllä. Hihat on vähän hankalat, mutta kyllä lasta voi aina vähän kuvan takia itkettää...
lauantai 21. joulukuuta 2013
perjantai 13. joulukuuta 2013
JOULU JOULU JOUDU JO
Täällä se on taas, yksi minun suosikki pyhistäni. Yksi syy on varmaan se, että siihen voi valmistautua niin pitkän aikaa - siis tunnelma kasvaa viikkojen aikana, jolloin ideoita lahjoista tupsahtelee päähän (yleensä silloin kun on jo jotain vähän tylsempää ehtinyt hankkia). Tämä koskee myös askarteluja: tuntuu, että parhaat ideat tulevat vasta kun koko joulu on jo käsillä, siis jouluaattona tai sen jälkeen, ja asioiden värkkääminen tuntuu myöhäiseltä. Tänä vuonna asiat ovat kuitenkin vähän toisin. Aika ja fiilistely ovat menneet johonkin ihan muuhun ja eipä tuo lumeton maakaan tunnelmaa nosta.
Tänä vuonna en ole ehtinyt/jaksanut tehdä juuri mitään. Kenenkään ei kannata odottaa mitään itsetehtyä (tässä kohtaa jotkut saattavat hengähtää helpotuksesta, koska rehellisyyden nimissä, kaikki tekeleeni eivät aina ole onnistuneimpia.. kuten eräs kynttiläkoriste, joka syttyi tuleen..)
Aina pitää jotain kuitenkin tehdä. Tänä vuonna "se jotain" oli koristeita, vaikka kuuseen. Sisko sai jo oman settinsä, jos heille vaikka oma kuusi tulisikin (eli saihan joku jotain itsetehtyä.. heh heh).
Ja minun perinteiset joululeivonnaiset valmistui: valmis paketillinen piparkakkuja ja sitten karkkikauppaan. Useimmiten tähän kuuluu pipareiden tekeminen itse, mutta ei tänä vuonna!
Pieni jouluasetelmakin valmistui ja koristelu on siinä tämän joulun osalta. Maanantaina nimittäin minä ja Edith startataan mukkilaan jouluvalmisteluihin ja mies seuraa torstaina. Nauttikaamme siellä joulun tuoksuista, viimeisistä askarteluista ja pakettien väkertämisestä.
Onneksi sentään maailmassa on joulumyyjäisiä, jonne jokainen voi mennä tunnustelemaan joulua. Tänään kohteena Annikin pihan joulumyyjäiset täällä Tampereella.
P.S: en malta odottaa seuraavia jouluja, jolloin Edith alkaa ymmärtää tilanteen päälle.. mutta nautitaan nyt tästä käsillä olevasta ensin!
Tänä vuonna en ole ehtinyt/jaksanut tehdä juuri mitään. Kenenkään ei kannata odottaa mitään itsetehtyä (tässä kohtaa jotkut saattavat hengähtää helpotuksesta, koska rehellisyyden nimissä, kaikki tekeleeni eivät aina ole onnistuneimpia.. kuten eräs kynttiläkoriste, joka syttyi tuleen..)
Aina pitää jotain kuitenkin tehdä. Tänä vuonna "se jotain" oli koristeita, vaikka kuuseen. Sisko sai jo oman settinsä, jos heille vaikka oma kuusi tulisikin (eli saihan joku jotain itsetehtyä.. heh heh).
Ja minun perinteiset joululeivonnaiset valmistui: valmis paketillinen piparkakkuja ja sitten karkkikauppaan. Useimmiten tähän kuuluu pipareiden tekeminen itse, mutta ei tänä vuonna!
Onneksi sentään maailmassa on joulumyyjäisiä, jonne jokainen voi mennä tunnustelemaan joulua. Tänään kohteena Annikin pihan joulumyyjäiset täällä Tampereella.
P.S: en malta odottaa seuraavia jouluja, jolloin Edith alkaa ymmärtää tilanteen päälle.. mutta nautitaan nyt tästä käsillä olevasta ensin!
keskiviikko 4. joulukuuta 2013
PIKKU POMO
Perheessämme on uusi johtaja. Hän hallitsee hymyillä ja komentamalla. Meistä kahdesta on tullut huoltoyksikkö sen sijasta mitä ennen oli - siis kahden aikuisen ihmisen parisuhde.
Kaikkea aikansa ja en jaksa olla kauhean huolissani tällä hetkellä muusta kuin lapsen hoitoon liittyvistä asioista. Parisuhedeaihe tietysti nousee puheisiin, mutta molemmilla meistä on aika yhteinen näkemys tämän hetkisestä tilanteesta. Ja siitä, ettei se kestä ikuisesti.
Perhe-elämä vauvan kanssa on jo nyt muuttunut huomattavasti. Beibellä on valveillaolohetkinään omat jutut - jokeltelu on alkanut ja kirjojen kuvat kiinnostavat. Tämä tarkoittaa myös sitä, että äiti on välillä vapaa esim. kirjoittamaan tätä tekstiä - aikaisemmin ehdin juuri katsoa s-postin, jos vauva oli hereillä (ainoa mahdollisuus suihkuun oli silloin kuin hän nukkui). Ajankäytöllisesti huomaan myös miettiväni asioita eri tavalla kuin aiemmin; nimittäin pitää miettiä, meneekö aamulla vessaan, tekeekö aamupalan vai häslääkö jotain muuta. Mikä on tärkeintä ja ehdottomasti hoidettava ennen kuin vauva herää, koska sitten ei ehkä enää pysty..
Kaikki muuttuu koko ajan - onneksi myös ne hankalat asiat.
Meillä ei olla nyt itketty lähellekään niin paljon kuin aiemmin - yksi syy on varmaan se, että välittömästi kun neidin silmät alkavat lupsua, hänet kiikutetaan sänkyyn. Ja lähes 100 % seuraa nukahtaminen 1-3 h unille. Joskus tarvitaan vielä ekstrasyöttö pienen makoiluhetken jälkeen ja sitten se uni tulee. Mutta siis, suuri havainto viime reissulta mummilaan oli se, että beibe viihtyy sängyssä itsekseen ja nukahtaa sinne itsekseen. Nyt on näin, asiat voivat tietysti muuttua..
Tällä hetkellä päivät tuntuvat kevyemmiltä ja jotain ymmärrystä meillä tuntuu toisistamme olevan.
Perjantaina vietetään nimenantojuhlaa ja sitten aletaankin miettiä joulua. Mukkilaan tie vie silloin, päivämäärää ei vain vielä ole päätetty. Minulle tyypillinen jouluaskartelu saattaa kärsiä tänä vuonna pienen inflaation, mutta jotainhan sitä on tehtävä. Katsotaan..
Kaikkea aikansa ja en jaksa olla kauhean huolissani tällä hetkellä muusta kuin lapsen hoitoon liittyvistä asioista. Parisuhedeaihe tietysti nousee puheisiin, mutta molemmilla meistä on aika yhteinen näkemys tämän hetkisestä tilanteesta. Ja siitä, ettei se kestä ikuisesti.
Perhe-elämä vauvan kanssa on jo nyt muuttunut huomattavasti. Beibellä on valveillaolohetkinään omat jutut - jokeltelu on alkanut ja kirjojen kuvat kiinnostavat. Tämä tarkoittaa myös sitä, että äiti on välillä vapaa esim. kirjoittamaan tätä tekstiä - aikaisemmin ehdin juuri katsoa s-postin, jos vauva oli hereillä (ainoa mahdollisuus suihkuun oli silloin kuin hän nukkui). Ajankäytöllisesti huomaan myös miettiväni asioita eri tavalla kuin aiemmin; nimittäin pitää miettiä, meneekö aamulla vessaan, tekeekö aamupalan vai häslääkö jotain muuta. Mikä on tärkeintä ja ehdottomasti hoidettava ennen kuin vauva herää, koska sitten ei ehkä enää pysty..
Kaikki muuttuu koko ajan - onneksi myös ne hankalat asiat.
Meillä ei olla nyt itketty lähellekään niin paljon kuin aiemmin - yksi syy on varmaan se, että välittömästi kun neidin silmät alkavat lupsua, hänet kiikutetaan sänkyyn. Ja lähes 100 % seuraa nukahtaminen 1-3 h unille. Joskus tarvitaan vielä ekstrasyöttö pienen makoiluhetken jälkeen ja sitten se uni tulee. Mutta siis, suuri havainto viime reissulta mummilaan oli se, että beibe viihtyy sängyssä itsekseen ja nukahtaa sinne itsekseen. Nyt on näin, asiat voivat tietysti muuttua..
Tällä hetkellä päivät tuntuvat kevyemmiltä ja jotain ymmärrystä meillä tuntuu toisistamme olevan.
Perjantaina vietetään nimenantojuhlaa ja sitten aletaankin miettiä joulua. Mukkilaan tie vie silloin, päivämäärää ei vain vielä ole päätetty. Minulle tyypillinen jouluaskartelu saattaa kärsiä tänä vuonna pienen inflaation, mutta jotainhan sitä on tehtävä. Katsotaan..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)