TÄNÄÄN TAPAHTUI

Pieni valokuvausräiskintä uudella asunnolla - keskittymistä ei ollut kun jälleen pieni avustaja halusi osallistua kuvaamiseen.. Silloin ei ole kauheasti aikaa miettiä kuvan sommittelua, kun yrittää nopeasti painaa liipasinta ennen kuin kamerassa on kiinni pari pieniä käsiä ja yksi liukas kieli.

Mutta vähän sellaista ilmapiiriä siitä, mihin ollaan matkalla. Koko muuttaminen tuntuu nyt raskaalta. Tai oikeastaan tämä välitilassa roikkuminen. Tavaraa on siellä ja täällä. Siellä ei ehdi mitään järjestämään, kun pitää lähteä tänne päiväunille ja täällä vain miettii, mitä voisi jo viedä sinne ilman, että huomaa, että sitä olisikin tarvittu täällä.. Kuluttavaa. Samaan hengenvetoon voin todeta, että oma pesukone hajosi eli nyt pestään pyykit uudella asunnolla. Eihän tätä oikeasti kauan kestä. Eihän?

Eilen ajoin Punkalaitumelle hakemaan Tori.fi'stä ostamani senkin. Maaritilta lainassa oleva Caravelle kuljetti minut perille ja takaisin (vaikka toisinkin olisi voinut olla). Maisemat olivat todella kauniita, mutta en uskaltanut kauheasti pysähdellä ihailemaan kun kotiin piti ehtiä nukutushommiin. Kuitenkin oli ihanaa ajella itsekseen tunti suuntaansa keskellä peltomaisemaa. Kaupanpäälle kohtaamani ihminen (siis senkin myyjä) oli mahtava. Siis kerrassaan loistava reissu.

Ajatus oli, että senkki olisi tullut työhuoneeseen, mutta ei se oikein sovikaan sinne. Luulen, että koti tälle kauniille (ja painavalle) huonekalulle löytyykin olohuoneesta.. ei haittaa mua - se on oikeasti tosi kaunis senkki. Tulkaa katsomaan.


Siivousvälineet.. Näitä tarvitaan! Tässä osoitteessa tullaan tarvitsemaan myös paljon remppaushermoja, kun korjaillaan tehtyjä toimenpiteitä..

Onhan se ihanaa, kun ikkunasta näkyy puita, puita ja puita. Myös omenapuu, joka on omalla pihalla.. Katsotaan ensi keväänä, mitä kaikkea sieltä paljastuukaan.

Tapettimaku ei ihan kohtaa omistajien kanssa. Kun löydetään jostain ilmaista tapettia niin tämä vaihtuu.

Olohuone

ja ne portaat. Yläpäässä on porttiviritelmä. Tällä hetkellä vain alakerran vessa on käytössä, joten ollessani asunnolla Kirpun kanssa kaksin, otin hänet mukaan alas, jotta pääsin vessaan. Vaan mitäpä kuulin.. Töps töps töps. Syöksyn ylös pöntöltä ja siellä neiti on puolessa välissä portaita. Meinasin saada sydärin.

Välillä on pienen tauon paikka. Onneksi tavaroiden mukana on kantautunut jo jotain pienemmällekin.

Oma huone. Nalle on lainassa talon omistajilta ja saa osakseen isoja halaussyöksyjä. Pitää jotenkin salakuljettaa se jossain vaiheessa autotalliin vuokranantajan tavaroiden sekaan.

UUSI..

Eihän sitä vielä kodiksi voi sanoa, kun mun mielestä ottaa vähän aikaa ja mutustelua, että jostain asunnosta tulee koti. Uusiin neliöihin ollaan kuitenkin lähdössä. Tänään itseasiassa käytiin jo yksi autollinen heittämässä tavaraa ja revittiin yksi seinällinen tapettia pois.

Asunto on sijainnin ja neliöiden puolesta ihanteellinen ja juuri sitä mitä toivottiin. Pinnoissa ja sellaisissa hommissa sitten vähän onkin töitä. Mutta mikäs sen ihanampaa! Paitsi jos olis rahaa niin se olis ihanampaa, mutta eiköhän sitä jotain saada aikaiseksi rahattomanakin tai muutamilla kympeillä.

Eilen kävin Edithin kanssa siivoilemassa ja ajattelin ottaa tänne muutamia kuvia, mutta kamera tilttasi. Se ei ollut mitenkään mieltä ylentävää, koska aloitin valokuvauskurssin maanantaina. Onneksi tänään kameraliikkeessä ongelma ratkesi ja kyseessä oli vain jumittunut optiikka, joka alkoi toimia. Huh. Ei olisi ollut ylimääräistä rahaa korjaus- tai hankintahommiin.

Alla muutama kuva, jotka vielä sain napsastua, mutta asuntoa niissä ei juurikaan näy. Palataan asiaan viikonlopun jälkeen, kun meillä on ollut apulaisia tapetointi (ja muissa PIKKUhommissa). Nähdään äiti ja iskä!

ETELÄN LOMA

Perheen naisväki nauttii lomapäivistä etelässä! Palataanpa tekstiosuuteen nyt lomamatkan jo päätyttyä, koska puhelimella bloggaaminen oli superärsyttävää.

Välipalaksi etelän tyyliin croisanttia... 

Ja sitruunaa. Tai ainakin neiti makusteli kuoren päältä kaikki torjunta-aineet.

Syöminen aikuisten tuolilla onnistuu noin 2 minuuttia, kunnes tulee kiire johonkin muualle. Kun olin pidellyt sylissäni hyrränä hyörivää pikkuista ja välillä yrittänyt osua lusikalla suuhun (eli myös otsaan, silmään, leukaan.. no suunnilleen kaikkialle paitsi suuhun), ruokalappu oli kierähtänyt selän puolelle ja kanssani olikin kaikkien vauvojen supersankari!

Tällä reissulla tuntui siltä, että Edith ainakin uskoi omaavansa supertaitoja. Seisomaaan nousemista ilman tukea, puistossa paineli nelinkontin minkä kerkesi - välillä sentään vähän vilkaisi olenko jossain näkyvillä.. Koko reissun kanssamatkustajani oli seuraneiti, joka metrossa hymystytti mummojen suupielet ja sai miehet hymistelemään! 

Etelänmatkamme lomakohde ihan tarkalleen oli Helsinki ja Porvoo. Majoituimme Puu-Vallillassa mieheni isän serkun kotona. Hänet tunnetaan myös kunniamummona. Näimme ystäviä ja Porvoossa tavattiin pikkuruinen Seela (ikää 3 viikkoa ja painoa vähän päälle kolme kiloa eli melkein kilo vähemmän kuin Edithillä syntyessään). 

Näin se neitinäppärä näytti, että portaat eivät ole mikään este! Ja sama meno jatkui tänään junassa. Portaita ylös ja alas, käytävää eteen ja taakse.. Kunhan liikkeellä pysytään!

Kunniamummon kotona oli tälläinen ihana lampaantalja, jolla Edith pyöriskeli ja kellotteli aivan innoissaan. Jotain magiaa tässä pehmeydessä on, sillä myös kaikki pehmolelut ovat suosikkeja. Ja koirat. Oikeat ja kuvat, kaikki kelpaa!