Rakas lapseni ei todellakaan jaksanut pitkiä harjoituspäiviä sirkuksella, vaikka hänen isänsä urhoollisesti etsikin keinoja hänen viihdyttämisekseeen (uusin naurun aiheuttaja on se, kun isä leikkii hevosta). Vaikka asian muotoileminen sirkusryhmäni jäsenille oli minulle vaikeaa, heidän ymmärryksensä tilannettani kohtaan oli suuri. Samana päivänä, kun päätöksen kotiin lähtemisestä tein, harjoituksissa kävi mentorimme/ohjaajamme Nakkinen, joka kevensi kaikkien mieltä omalla rennolla asenteellaan ja ideoinnillaan sekä valottamalla hieman Belgian demon luonnetta - aikamoisia kauhukuvia jo ehdimme maalata siitä, mitä siellä tulee tapahtumaan (eli menemään persiilleen), kun tuntuu, että aika loppuu kesken tekemisen suhteen. Itselleni tuli parempi olo jo siitä, että tiesin tekeväni oikean päätöksen. En ole siis jäänyt projektista pois, mutta osallistuminen on minimaalista, kunnes neiti on saanut hieman ikää.
Joten perheemme pakkasi kimpsunsa ja kampsunsa ja lähti takaisin kotiin (tosin pienellä viiveellä, koska päätöksiä tehdessäni, olin tietysti unohtanut, että olin luvannut asuntomme siskoni perheelle käyttöön. He taas olivat pitämässä siellä tyttärensä syntymäpäivät seuraavana päivänä ja yökylään oli tulossa mm. mummi ja ukki.. eli eihän me oltaisi mahduttu omaan kotiimme yöksi.) No, lopulta pääsimme kotiin.
Tällä viikolla teemme yhden yön reissun Helsinkiin ja minä käyn harjoituksissa hieman lyhyemmän ajan. Sitten yritetään rauhoittaa meininkiä vähän.. Ei pidä sanoa mitään, kun silloin taas tapahtuu jotain, mitä ei voi estää ja yht'äkkiä ollaankin selkäreppujen kanssa jossain Himalajalla ja ihmetellään, että miten tässä näin kävi.
 |
| varpaat suuhun - kokeilepa itse! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti