perjantai 15. elokuuta 2014

HUUDAN HUUDAN ... ILOSTA

Otsikon totuudellisuudesta en tiedä, mutta jos yrittäisi pukata itseään sinne positiivisen ajattelun piiriin niin voisihan se noinkin olla. Olen päättänyt yrittää nähdä asioiden valoisat, ihanat ja arvokkaat piirteet, kestää väsymyksen ja suhteellisen huutavaisen Kirppuseni ja opetella nauttimaan elämästä tässä ja nyt.



Tehtävä tuntuu lähtökohtaisesti tärkeältä, mutta niin vaikealta.

Olin Kirpun kanssa kyläilemässä Porvoossa ystäväni ja hänen perheensä luona. Yritin saada pikkupirpanan nukkumaan ja tuudittelin häntä perheen vanhempien makuuhuoneessa, jossa tällä hetkellä on vielä tyhjillään oleva pinnasänky. Kirppu osoitteli seinällä hengarissa roikkuvaa pientä mekkoa ja sanoin hänelle:"Tänne odotetaan pientä tyttöä".

Rauhallisessa makuuhuoneessa, hämärässä, sanat tuntuivat tärkeiltä. Odotus pyhältä. Jokin rauhassa, joka huoneessa lepäsi, liikutti minua syvästi. Tuntui arvokkaalta, että saisin laittaa tyttäreni nukkumaan tuohon sänkyyn, jota oli valmisteltu pienen tytön turvaksi. 

Ei niistä päiväunista mitään tullut, mutta hetki jäi mieleen. Odotus voi olla rauhallista ja tilaa antavaa tai sitten se voi olla pakottavaa, kiirehtivää ja stressaavaa. Itse tunnistan omassa odottamisessani valitettavasti jälkimmäiset piirteet. Silloin huomaamatta jää tässä hetkessä olevat asiat. 

Nyt on siis tavoitteena Kirpun kanssa nauttia päivistä, niistä jäljellä olevista kesäisistä ilman kiirettä syyspäiviin. Ja kun niiden aika on, nauttia väreistä, hajuista ja villapaidoista. Ja tuleehan se joulukin taas, onneksi!



2 kommenttia:

  1. Niinpä, tässä ja nyt. Kun pitää mielessä, mikä on olennaista nyt, saa rauhaa. Aika, syli, läsnäolo, rakkaus.

    VastaaPoista