TULE JO.

Aika juoksee vaikka ei olevinaan ole mitään tekemistä. Olen huomannut, että joku projekti pitää olla koko ajan käynnissä, ettei tule hulluksi. Projektit jaksottavat elämää ja antavat aina seuraavan päämäärän. Kesän ja syksyn projektit ovat muodostuneet muutosta, käsityöprojekteista, vauvan tavaroiden järjestelystä, apurahahakemuksista, kirjoista... että lukeminenkaan ei ole enää pelkästään nautiskelua (siis on se sitäkin) vaan projekti saada teos loppuun ja uusi alulle. En tiedä, kuinka tervettä tämä on, mutta mulle parempi vaihtoehto kuin vain hengailu ja odottelu. Siis vauvan. Tässä kirjoitellessani tätä tekstiä tajuan myös, miten paljon olen kaikkea viimeisen parin viikon aikana sählännyt alusta loppuun saakka tai saattanut päätökseen. Olisihan sitä voinut varmaan jakaa näitä asioita useampaan kirjoituskertaan, mutta koneella istuminen ei ole niin kivaa nyt. Tämä on osittain myös sellaista asioiden loppuun selvittelyä, että haluan päästä mahdollisimman monesta asiasta eroon kerralla. Eli suorittaa loppuun. Ja kenelle olinkaan tilitysvelvollinen? Vain itselleni, vain itselleni.  

Ja nyt, ihan oikeasti, saisi jo syntyä. Kolme viikkoa sovittuun tapaamiseen ja mä alan olla sitä mieltä, että olisin ihan valmis aikaistamaan ensitreffejä mahan tällä puolella. Eilen oli hetkittäin niin hankala olla, ettei pahemmasta väliä. Ei jaksa (pysty) istua, ei jaksa (pysty) kävellä, ei jaksa maata. Sen lisäksi vauvan liikkeet alkaa olla niin voimakkaita, että se ei ole enää vain ja ainostaan sellaista pehmeää muljahtelua ja lempeitä pikku tiedotuksia, että täällä ollaan. EI. Jos mahansisäiset merkit paikkansa pitävät niin tällä sällillä on enemmänkin asiaa ja raajat, joilla ilmaista sitä.

Tässä odottelun vaiheessa en jaksa innostua enää yhdestäkään askarteluprojektista. Tiedättekö mistä tietää, että on liikaa aikaa? Minä tiedän: alkaa päällystämään hengareita.

Onhan ne kivat. Mutta tässä kohtaa itsekin mietin, että nyt taisin ylittää jonkun rajapyykin.

Viimeisin projekti oli lampunvarjostin. Näin kuvan ja ohjeet jossain lehdessä, jota en enää muista ja mietin, että aika hieno, pitääpä kokeilla, jos on aikaa ja tarvikkeet. Olisikohan mieheni seuraavalla viikolla kysynyt, että olisiko mulla käyttöä pokkarille? No olihan minulla! Lopputulos ei nyt ehkä ollut ihan nappi. Hauska joo, mutta ei ihan. Sen lisäksi varjostin myös todella varjosti. Mies ehdotti, että leikkaisin sen puoliksi ja niinpä tein. Pallosta tuli "helma". Se on tällä hetkellä käytössä työhuoneessa, kunnes parempi tulee vastaan.

 

Sain päätökseen myös tauluprojektin, eli mustan maalin tarinan.

Lopputulos ei ollut sama kuin alkuperäinen ajatus, mutta taatusti parempi. Kehyksiä on muuallakin, kuin nuo kolme, mutta tauluista on vaikea saada hyviä kuvia, joten en viitsi laittaa niitä. Tärkeintä on kuitenkin, että tämäkin projekti on saanut päätöksensä. 

Uutta vauvaa ajatellen on se, että päätin kuitenkin uudistaa mun hienoa vaatesysteemiä. Syy: tajusin, että hoitopöydän välittömään läheisyyteen pitäisi mahtua esim. niitä vaippoja, mutta nyt kaikkialla oli vain vaatteita. Katselin netistä hienoja hyllyjä ja lipastoja, jotka olisivat voineet sitten pidemmälläkin tähtäimellä olla vauvan huoneessa kalusteena, mutta hinnat olivat nykyiseen tilanteeseen liian kovia (siis markkinapaikkoina Tori ja huutonetti), joten eräs kaunis päivä marssin läheiseen Jyskiin ja ostin korit vaatekaappiin. Samalla reissulla ostin myös meidän vessaan säilytyslaatikoita, koska yhteen kämäseen peilikaappiin ei kaikki tavarat voi mahtua. Mun mielestä esim. vessapapereiden paikka on vessassa - silloin ei niin paljon ärsytä, jos joku unohtaa laittaa uuden rullan loppuneen tilalle, kun ne paperit on siinä käden ulottuvilla koko ajan. Eli siis viestini kaikille vuokranantajille: panostakaa please kylppärin säilytystilaan. Edes joku kaappi siinä lavuaarin alla on huippua! No joka tapauksessa saatoin olla aikamoinen näky kun marssin mahani kanssa kainalot täynnä muovilaatikkoa ja pahvilaatikkoa ja sitten tietysti toinen muovikasseista hajosi. Onneksi juuri silloin puhelin soi ja sain mieheni avuksi loppumatkalle.

Siellä ne nyt ovat, pienimmät koot hienosti järjestettyinä ja hoitopöydän hyllylle mahtuu nyt vaippaa ja muuta tarpeellista (en tiedä vielä, mitä ne asiat ovat, mutta eiköhän se selviä).

Samana viikonloppuna sain ostettua myös pyykkikorin, joka oli siellä mun to do- listalla.

Vauvaa odotellessa päätin eilen pakata sairaalakassit valmiiksi siinä uskossa, että jos ne on valmiina niin kyllä se lähtö sitten tulee.

Kuva ei ole mistään kotoisin, mutta siinä ne ovat. Synnytyslähtöä varten isompi kassi, josta löytyy sisäkengät (molemmille) sekä neuvolakortti ja kamera (sitä hetkeä varten, kun vauva on syntynyt - synnytystä ei tässä perheessä tallenneta). Vielä pitäisi hankkia eväitä. Jotain mikä säilyy huoneenlämmössä ehkä? Että voin vain laittaa ne tuonne kassiin ja unohtaa sinne, kunnes aika on. Pienempi kassi on sitä hetkeä varten, kun mies tulee hakemaan meidät kotiin. Asutaan niin lähellä sairaalaa, että ollaan ajateltu taittaa matka jalkaisin. Eli tyhjien vaunujen kanssa hakemaan ja täytteiden kanssa takaisin päin. 

P.S: myös hiukset on leikattu ja keittiön patterin tausta on putsattu eli to do-lista on tekemisten puolesta päätöksessään ja voin keskittyä tekemään... ööö... mitä?