sunnuntai 6. lokakuuta 2013

SYKSY

































Se on täällä. Kuvat ovat vanhoja, koska tällä hetkellä en saa aikaiseksi mitään. Kaikki ajatukset ovat synnyttämisessä. Oletteko koskaan odottaneet mitään niin kuumeisesti, että minkään muun ajatteleminen on lähes mahdotonta? Tila on sellainen, jossa kaikki pienikin tekeminen, johon saa tartuttua, on ihana hengähdystauko "ASIASTA". Ärsyttävää on se, että kaiken tekemisen aloittaminen on vastahakoista. Ei pysty innostumaan mistään, vaikka juuri silloinhan aika kuluisi..
Lapsena kirjoitin kirjeen New Kids on the Block-yhtyeen Jordanille. Juoksin viikkoja postilaatikolle odottaen ja toivoen vastausta. Päivät rytmittyivät postilaatikon tarkistamisesta. Vastausta ei kuulunut ja taas oli odotettava vuorokausi seuraavaa mahdollisuutta. Viikonloput olivat tietysti pahimpia. Kunnes jossain vaiheessa luovutin. Nyt ei voi luovuttaa - toisaalta ei tarvitse ajatella sen olevan vaihtoehtokaan. Joskus tämä vauva tulee ulos. Kiduttavaa on se, etten tiedä milloin. Nykyään synnytys käynnistetään viimeistään kun ollaan raskausviikolla 42. Katselin päivämäärää ja se voisi tarkoittaa, että viimeistään 25.10. jotain aletaan tehdä, mikäli tyyppi edelleen loikoilee laakereillaan. Siihen on aika pitkä aika.. Sanonpa vaan.

Tänään menemme hakemaan Ulla-muorilta syöttötuolin. Ulla-muori on meidän kummilapsen isoisoäiti, joka pitää miehestäni hyvin paljon. Hänen mukaansa mökin piha ei ole koskaan ollut niin hyvin haravoitu kuin silloin kun mieheni on ollut asialla. Se on helppo uskoa. 


2 kommenttia:

  1. Tsemppiä! Ne on piinallisia päiviä ne viimeiset. Onneksi ne jossain vaiheessa loppuu! Mutta eikö ole hyvä, että sitä synnytystä alkaa tosissaan toivoa, eipä tarvitse kauhistella ajatusta kun haluaisi vaan oikeasti jo tositoimiin ;)

    VastaaPoista