tiistai 31. joulukuuta 2013

UUSI VUOSI, UUDET KUJEET....

Tai vanhat, mutta toteutustapa uusi. Vuoden alusta alamme Editihin kanssa harjoittelemaan harjoittelemista. Nenä näyttää kohti Sorin sirkuksen harjoitussaleja muutaman kerran viikossa. Muina arkipäivinä työstetään käsikirjoitusta. Eli aluksi pitäisi löytää kotonakin aikaa ja aivot, joilla lukea (sisäistämisestä puhumattakaan).





Jouluna järjestin aarteen etsinnän. Innoituksena olohuoneen revityt seinät
(siis tapetit poistettu)
ja mahdollisuus piirtää seinään.
Yöllä tonttu tupsahti viestiä tuomaan ja etsinnän aikana hänelle ilmestyi
Alisan maalaama tonttukaveri.


Joulu meni ja tässä suvussa oltiin oltu tosi kilttejä, mitäpä muutakaan. Jyväskylässä olemme olleet nyt pari viikkoa ja vuoden vaihteen jälkeen palataan kotiin. Neiti on kasvanut huimasti - toivottavasti saman voi todeta äidin äidiksi kasvamisen suhteen. Itku on helpompi hyväksyä osaksi elämää, kuten ajan puute. Toisaalta aikaa on alkanut myös löytyä - ja se on pelastus! Elämä sohvan ja sängyn välissä ei ole minua varten. Toisaalta, paitsi ajan löytyminen, niin myös ripaus itseluottamusta auttaa kummasti siinä, että ottaa riskialttiitakin lähtöjä kotoa. Kuten tässä eräs päivä kärräsin vauvan punttisalille. Kävelyn jälkeen neiti nukkui koko minun treeniajan ja vielä pitkästi mukkilaan paluun jälkeenkin. Ja mikä parasta - harjoitteleminen on nyt aloitettu!



Jouluna serkukset tekivät tuttavuutta ja Alisasta sukeutui oikein hyvä lapsenlikka.

Vuoden alusta siis alkaa esitysten valmistaminen. Tammikuu kuluu varmasti vielä perusharjoittelun parissa. Helmikuun alusta sitten mukaan tulee esityksiä varten tehtävää materiaalia. Kesäksi valmistuu kaksi eri teosta: Mimosa-klovnini sooloesitys sekä Zero Gravity Companyn "Kevyt Kesäproggis". Molemmat ovat kadulla esitettäviä kiertäviä koko perheen juttuja. Käsikirjoitusprojektini laajuus ja suunnitelmat pysykööt vielä minun tiedossani.

Eilen kyläiltiin Ommellinen-blogia kirjoittavan Liisan luona ja Edith sai lahjaksi uudet hienot vaatteet. Kuvat löytyvät Ommellisesta ja myöhemmin varmasti laitan kuvan tännekin.

Viimeiseksi kuva mun yhdestä raskausajanprojektista nyt käyttäjänsä yllä. Hihat on vähän hankalat, mutta kyllä lasta voi aina vähän kuvan takia itkettää...





2 kommenttia:

  1. Siis mitä, oletko sä tehnyt tuon villatakin? häh, piileviä kykyjä. ja muistan vielä, mitä sanoit viimeisenä eilen täältä lähtiessäsi. meni pohja siltä jutulta nyt ;), hihihihi

    VastaaPoista
  2. Siis kyllähän mä kaikkea muuta voin tehdä (neuloa ja virkata esim) mutta ompeleminen ei ole mun juttu =)

    VastaaPoista