Kaikkea aikansa ja en jaksa olla kauhean huolissani tällä hetkellä muusta kuin lapsen hoitoon liittyvistä asioista. Parisuhedeaihe tietysti nousee puheisiin, mutta molemmilla meistä on aika yhteinen näkemys tämän hetkisestä tilanteesta. Ja siitä, ettei se kestä ikuisesti.
Perhe-elämä vauvan kanssa on jo nyt muuttunut huomattavasti. Beibellä on valveillaolohetkinään omat jutut - jokeltelu on alkanut ja kirjojen kuvat kiinnostavat. Tämä tarkoittaa myös sitä, että äiti on välillä vapaa esim. kirjoittamaan tätä tekstiä - aikaisemmin ehdin juuri katsoa s-postin, jos vauva oli hereillä (ainoa mahdollisuus suihkuun oli silloin kuin hän nukkui). Ajankäytöllisesti huomaan myös miettiväni asioita eri tavalla kuin aiemmin; nimittäin pitää miettiä, meneekö aamulla vessaan, tekeekö aamupalan vai häslääkö jotain muuta. Mikä on tärkeintä ja ehdottomasti hoidettava ennen kuin vauva herää, koska sitten ei ehkä enää pysty..
Kaikki muuttuu koko ajan - onneksi myös ne hankalat asiat.
Meillä ei olla nyt itketty lähellekään niin paljon kuin aiemmin - yksi syy on varmaan se, että välittömästi kun neidin silmät alkavat lupsua, hänet kiikutetaan sänkyyn. Ja lähes 100 % seuraa nukahtaminen 1-3 h unille. Joskus tarvitaan vielä ekstrasyöttö pienen makoiluhetken jälkeen ja sitten se uni tulee. Mutta siis, suuri havainto viime reissulta mummilaan oli se, että beibe viihtyy sängyssä itsekseen ja nukahtaa sinne itsekseen. Nyt on näin, asiat voivat tietysti muuttua..
Tällä hetkellä päivät tuntuvat kevyemmiltä ja jotain ymmärrystä meillä tuntuu toisistamme olevan.
Perjantaina vietetään nimenantojuhlaa ja sitten aletaankin miettiä joulua. Mukkilaan tie vie silloin, päivämäärää ei vain vielä ole päätetty. Minulle tyypillinen jouluaskartelu saattaa kärsiä tänä vuonna pienen inflaation, mutta jotainhan sitä on tehtävä. Katsotaan..
Teidän johtaja on ihana <3
VastaaPoista