Välipalaksi etelän tyyliin croisanttia...
Ja sitruunaa. Tai ainakin neiti makusteli kuoren päältä kaikki torjunta-aineet.
Syöminen aikuisten tuolilla onnistuu noin 2 minuuttia, kunnes tulee kiire johonkin muualle. Kun olin pidellyt sylissäni hyrränä hyörivää pikkuista ja välillä yrittänyt osua lusikalla suuhun (eli myös otsaan, silmään, leukaan.. no suunnilleen kaikkialle paitsi suuhun), ruokalappu oli kierähtänyt selän puolelle ja kanssani olikin kaikkien vauvojen supersankari!
Tällä reissulla tuntui siltä, että Edith ainakin uskoi omaavansa supertaitoja. Seisomaaan nousemista ilman tukea, puistossa paineli nelinkontin minkä kerkesi - välillä sentään vähän vilkaisi olenko jossain näkyvillä.. Koko reissun kanssamatkustajani oli seuraneiti, joka metrossa hymystytti mummojen suupielet ja sai miehet hymistelemään!
Etelänmatkamme lomakohde ihan tarkalleen oli Helsinki ja Porvoo. Majoituimme Puu-Vallillassa mieheni isän serkun kotona. Hänet tunnetaan myös kunniamummona. Näimme ystäviä ja Porvoossa tavattiin pikkuruinen Seela (ikää 3 viikkoa ja painoa vähän päälle kolme kiloa eli melkein kilo vähemmän kuin Edithillä syntyessään).
Näin se neitinäppärä näytti, että portaat eivät ole mikään este! Ja sama meno jatkui tänään junassa. Portaita ylös ja alas, käytävää eteen ja taakse.. Kunhan liikkeellä pysytään!
Kunniamummon kotona oli tälläinen ihana lampaantalja, jolla Edith pyöriskeli ja kellotteli aivan innoissaan. Jotain magiaa tässä pehmeydessä on, sillä myös kaikki pehmolelut ovat suosikkeja. Ja koirat. Oikeat ja kuvat, kaikki kelpaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti