ÄITIYSLOMALLA

Eilen alkoi virallisesti äitiysloma. Omani aloitin niin varhennetusti kuin mahdollista - rahallisista syistä. Valitsin, että saamani rahan määrä lasketaan kuluneen kuuden kuukauden tulojen mukaan ja tietysti siihen sattuu nämä palkattomat kesälomat mukaan. Työttömyysaikaa lyhentääkseni aloitin lomat nyt - viimeistään 11.9. olisi ollut pakko jäädä. Kauhea pakko! Täytyy sanoa, että eilen sitoessani kengännauhoja, huomasin sen muuttuneen urheilusuoritukseksi. Aika pahasti hengästyttää kaksin kerroin taipuminen, joten en usko, että sirkusopen homma ainakaan olisi enää onnistunut. Jo keväällä kunnostauduin ja jatkokehittelin polvileikkauksen jälkeen alkanutta "tää ei näyttäis mitään"-opetusmetodiani. Muuten ihan hyvä, mutta seisomisestakin tulee pidemmän päälle paikat kipeäksi, joten jos on mahdollista valita, valitsisin hieman aktiivisemman opettajan roolin.

Kuitenkin, loma alkoi kaatosateen merkeissä. Katsottiin John from Cincinnati-sarja loppuun. Ihan seko, mahtavalla tavalla hämmentävä ja erilainen. Suosittelen, jos kaipaa aivojen lomautusta. Sarjaa on tehty kymmenen jaksoa ja se on ainakin tuolle tarinalle sopiva määrä aikaa. Lisäjaksojen tekeminen olisi varmaan vain huonontanut teosta.

Sen lisäksi naulasin ja ruuvasin seinille pari kuvaa ja kartoitin vähän kehystarvetta. Kirpputori kutsuu.

Illalla lähdettiin katsomaan Telakalle Black Motor-nimistä free jazz orkesteria. Heillä oli vierailijakin mukana, mutta nimi on tietysti lipsahtanut päästä.. Keikka oli osa yhtyeen järjestämää klubisarjaa, joka saa ennen joulua jatkoa vielä kahdesti. Mukana on aina vierailijoita.

Keikka oli loistava! Tuntui tosin siltä, että se loppui lyhyeen - todellisuudessa soittoa oli pitkästi yli tunnin verran. Tämän voi varmasti tulkita hyväksi merkiksi kiinnostavuudesta.

Mulle keikka oli mullistava kokemus siinä mielessä, että en ole mieltänyt itseäni free jazzin ystäväksi. Mua on lähinnä ärsyttänyt äänien pursuilu ja kakofonia. Mutta nyt mä ymmärsin. Oon keskustellut aiheesta jonkin verran kyseisen bändin rumpalin kanssa ja sain nyt kiinni soittamisen ajatuksesta. Ihan vastaavaa kuin ryhmäimprovisaatio tanssin puolella. Teema, aihe, mitä se herättää, vuorottelu, kommunikaatio, virtaus, tulkinta.. Mahtavaa!

Siinä sitten kuuntelun lomassa aloin miettiä, että mitä se tarkoittaisi sirkusta tehdessä. Haluaisin kokeilla. Tämä voisi olla mun reitti tavoittaa sitä, mitä vailla olen. Tarvitsisin mukaani 3-7 sirkusammattilaista, joilla olisi halua kokeilla työskentelyä ryhmässä improvisoinnin välineillä. Se tarkoittaisi sitä, että demo/esitys olisi myös harjoiteltua improa. Ei sovittuja sooloja/sarjoja/temppunumeroita. Todellista luopumista "temppuilusta"- ei tekniikasta (temppu on lukko, tekniikka antaa vapauden tulkita). Ilmaisun välineina valitut sirkusvälineet, keho, musiikki, tunnelma, ryhmä. Tajusin, että soittajat joita olin kuuntelemassa, ovat huippusoittajia. Siis teknisesti ja taiteellisesti. Siksi he pystyvät siihen mitä tekevät. He ovat harjoitelleet vuosia soittamaan - yhteisestä teemasta tai vastaavasta lähtien, kommunikoiden, eläen, vapaasti. Tätä minä kaipaan. Tätä haluan kokeilla. Tätä en ole sirkuksessa nähnyt. Mieltäni kutittaa!