HÄÄPÄIVÄ

Viides järjestyksessään. Suuret olivat suunnitelmat, mutta toteutus osittainen. Tarkoitus oli viettää aamupäivä Arboretumissa löhöilemässä eväiden kanssa, iltapäivällä mennä syömään lähellä sijaitsevaan Pikku Pandaan ja kuudelta mennä katsomaan katusirkusta Tullintorin aukiolle. 

Koko päiväksi oli kuitenkin luvattu kaatosadetta. Kun aamu sitten valkeni harmaana, ei viitsitty lähteä ulos. Mentiin kuitenkin kirjastoon. Minä jäin lukemaan lehtiä ja mies lähti kotiin jo aikaisemmin. Siinä lehtiä lukiessa mietin, että jaa-a, pitäisikö tollasta Vauva - lehteä nyt sitten lukea? Oon yrittänyt suhtautua tähän raskauteen ja tulevaan äitiyteen ilman sellaisia "pitäisi tehdä näin"-paineita. Otinpa sen lehden siitä kuitenkin käpälääni kokeeksi. Ihan hyvä. Ainakin siinä oli "oikeita" juttuja - toisin kuin niin monissa muotilehdissä, joissa artikkelia saa etsiä suurennoslasin kanssa. Ehkä kohderyhmä haluaakin vain sivukaupalla kuvia tuotteista, joita nyt pitää hankkia, mutta itse kaipaan niitä juttuja. Ja siis tykkään katsoa hyviä kuvia myös. Mutta montaa kymmentä sivua tuoteluetteloa en jaksa lukea. 

Pääsin kirjastosta kotiin ja eteisen lampusta roikkui ruusukimppu ja kortti. Ihana yllätys. Me ei olla näiden hääpäivien kohdalla lahjottu toisiamme. Kukkia olen toki saanut useampana vuotena ja yleensä mun rooli on leipoa jotain (tällä kertaa tein juustokakun, joka paistetaan.. ei tarvinnut itse pohtia, että onko sitä listeriaa ja voinko mä tätä syödä?), mutta paineita lahjomisesta ei ole otettu. Hyvä niin, koska usein koko hääpäivän olemassa olo tahtoo unohtua. Ja ollaan me taidettu se yhdessä joskus unohtaakin.

Syömään päästiin kuitenkin ja kyseinen ravintola oli oivallinen - sinne palataan taatusti. Ja lopulta mentiin katsomaan katusirkuskin! Kyseessä oli clunker circus - karvanoppasirkus. Hyvin viihdyttävä puolituntinen joka saa mielen hyväksi. Ja taitavat esiintyjät! Menkää katsomaan, jos sattuu kohdalle.

Illalla katsottiin vielä Kauppamatkustajan kuolema (siis leffa, suosittelen tätäkin). Jalat ja selkä ja kaikki kehoni osat olivat niin kipeät pitkäksi taipuneesta päivästä, että kiemurtelin sohvalla kylmän jalkakylvyn, hieronnan ja sohvan omimisoikeuden turvin. Tästä eteenpäin pitää vissiin muistaa, että jalat eivät enää jaksa kuten ennen. Katsottiin myös John from Cincinnatin eka jakso (haettiin sarja sieltä kirjastosta). Positiivinen yllätys tämäkin. Sarjaa on kirjoittanut David Milch, joka on mieheni suuri innoitus tällä hetkellä. Palaan aiheeseen myöhemmin, kun olen itsekin ehtinyt perehtyä häneen viisauteensa.

Tänään mennään katsomaan Knitting Peace, joka on Cirkus Cirkörin esitys. Molemmat edellämainituista esityksistä siis ovat osa Tampereen Teatterikesän ohjelmaa. Innolla odotan iltaa!